Vieraskirja, tarinani Teille alkaen vuodesta 1968-
Ostimme tämän Kaiku-talon mieheni Boriksen kanssa kesällä 1968.
Vanhapari Tyyne ja Tuomas Karhu taloa kauppasivat ja pian syntyikin ostopäätös.
Olihan se onnen kauppa, koska samassa talossa vieläkin viihdyn.
Lapsemme syntyivät seuraavina vuosina. Elettiin lapsiperheen arkea, ilman talon mukavuuksia. Oli oma kaivo ja pihan perällä ulkohuussi.
Muutosvaihe alkoi vuonna 1970 kun kunnallinen vesijohto ja viemäröinti saatiin. Sen myötä alkoi talossamme remonttivaihe. Naapurilla riitti ammattitaitoa ja Tapsa avuksemme kiiri.
Palveluja oli lähistöllä siihen aikaan riittävästi. Kaksi elintarvikekauppaa, yksi kangaskauppa, posti ja Antikaisen kioski. Rajatorpan rakennusvaihe oli myös meneillään. Lapsille oli koulut ja harrastukset lähellä.
Kerran viikossa kävi kala-auto ja saimme tuoretta kalaa. Veitsen teroittajakin kylässä kulki. Kerran hän meillekin tuli, verannalle laskin. Lapset vierellä peloissaan kurkki, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, veitset saivat jälleen uuden silauksen.
Lapsiperheitä oli melkein joka talossa, niinpä alkuvaiheen tuttavuudet luotiin naapureihin helposti.
Tiekokouksiakin pidettiin. Teiden hoito tuli myöhemmin kunnalliseksi ja sen myötä teiden nimetkin uusiutuivat. Tiekokousten myötä naapureiden kanssa järjestettiin myös yhteisiä lauluiltoja, joissa Jussi kitarallaan säesti.
Talkoo henki kukoisti kylässämme. Yhdessä teimme lentopallokentän Kalevin ja Marja-Leenan tontin taakse metsän reunaan.
Peli-iltoja pidettiin, lapset vierellä ilakoivat.
Pihassamme vietettiin Juhannus juhlia. Naapurin Nippe viulullaan soitteli.
Kylän lapset keksivät järjestää missikisat, jotka pidettiin pihallamme. Voiton vei pieni kiharapäinen tyttö, Katariina.
Muistuipa mieleeni vielä eräs erikoinen tarina, jossa pihaamme käveli romaninainen joka halusi kädestäni ennustaa. Kertoi näkevänsä kädessäni lesken sängyn.
Aika rientää, muistoja ja muutosta paljon.
Uusia taloja rakennettu, uusia perheitä ja eri kansallisuuksia on muuttanut naapurustoon. Myös meidän takapihalla on uudet naapurit, joilla kaksi pientä leikkiväistä poikaa.
Entinen aika on vain historiaa niin myös entiset rakkaat naapurit, jotka ovat lähteneet viimeiselle matkalle, josta ei enää paluuta ole.
Niin myös rakas mieheni Boris lähti tälle matkalle elokuussa 2011. Geologi mieheni kultahipuiksi muuttunut. Hän lausui minulle hiljaa, ”tämä on entinen kotini, lähden nyt. Hei hei, Kaikki hyvin”.
Elämä jatkuu.
Nyt kerron sen teille, jos ette vielä sitä tienneet. Myyrmäen uimahallin porealtaasta ongin itselleni kalastaja Pekan. Yhteiselämää tässä vanhassa Kaiku talossa nyt vietämme ja yhteistä matkaa saamme jatkaa.
Mottoni mun on nyt ja aina Usko-Toivo-Rakkaus.
– Sinikka Lindmark –